Keksityt perinteet liittyy usein olennaisena osana kansallisaatteen ja kansakuntien luomisen prosessiin. Tästä esimerkkejä löytyy kansallisvaltioiden synnystä sosialismin jälkeisessä Itä-Euroopassa. Perinteiden keksimisen toivat esiin Eric Hobsbawm ja Terrence Ranger teoksessaan The Invention of Tradition.[1] Esipuheessaan kirjoittajat osoittavat, että ”'perinteet', jotka vaikuttavat hyvinkin muinaisilta, useinkin paljastuvat varsin tuoreiksi ja varta vasten keksityiksi mielikuvituksen tuotteiksi.”[2] Kansakunnan ja kansallisaatteen luomisessa perinteiden keksiminen on tärkeää.[3]
Esimerkkinä keksityistä perinteistä käytetään kansallisvaltioiden syntyä ajanjaksona 1870–1914. Kansakunnan syntyyn tarvitaan kansallisaate, joka puolestaan ei synny ilman perinteitä. Kansallisten perinteiden keksimisessä kolme innovaatiota olivat keskeisiä: perusopetuksen järjestäminen, julkisten seremonioiden järjestäminen ja julkisten monumenttien massatuottaminen. Näistä viimeistä on lähestytty statuomanian käsitteen avulla. Varsinkin kouluopetus, julkiset seremoniat ja monumenttien pystyttämiset edistivät tehokkaasti yhteisöllisyyttä ja ryhmäidentiteettiä, sekä tuottivat ja siirsivät perinteitä.[4]